Tässä pientä kirjoitusta omakohtaisista kokemuksista ja kuinka todellisuus voi olla ihan muuta kuin pelkkä hyvinkin kuviteltu mielikuva asiasta. Oma lapsi on ollut suurin opettaja ja innoittaja minulla lasten osteopatian parissa työskentelyyn.

Moni luulee, että vauvat tai lapset ovat luonnostaan notkeita ja kaikki toimii täydellisesti, eikä niillä ole kireyksiä, liikerajoituksia tai
kiputiloja. Valitettavasti näin ei asia ole. Sain huomata tämän hyvin konkreettisesti oman lapseni syntymän kohdalla ja hänen kehitystään seuraillen sekä auttaen eteenpäin. Vauvat ovat yllättävän jäykkiä syntymän jälkeen. Olisi pitänyt älytä, ja onko ihmekkään, jos vatsassa tiukassa kasassa on joutunut olemaan monta kuukautta. Myös syntymä on suuri shokki mielen lisäksi lapsen keholle, kun tasainen lämpötila, veden läpi kuuluvat äänet, mukava kelluminen, automaattisesti napanuoran kautta välittyvä ruoka, hengitys ja jne. vaihtuvat kerralla täysin uuteen aktiivista toimintaa vaativaan kylmään, kirkkaaseen ja äänekkääseen maailmaan. Synnytyksen aikana on voinut tapahtua lisäksi montakin fyysistä traumaa, jos synnytys ei olekkaan mennyt kuten Strömsössä. Tästä syystä ei ole ihmekkään, jos lapsi huutaa kipua kun vatsa ei toimi tai toimii liikaa, olo on levoton, nukahtaminen on hankalaa, vauva puklaa paljon, on jäykkä pukea ja monia muita juttuja. Lapsen kehittyessä ja kasvaessa joutuu keho todella kovalle kuormitukselle, koska kasvutahti on hurjaa, mitä erikudokset joutuvat kestämään. Tähän vielä lisättynä lihasvoiman ja liikkumismuotojen lisääntyessä rasituksen tuoma väsymys ja kipuilu, sekä omat kolhunsa erilaisten kaatumisten muodossa.

Osteopaattisella käsittelyllä pyrimme auttamaan lapsen kehosta pois jännitteitä ja erilaisia traumoja. Tavoitteena on tasapainottaa
hermoviestintää ja saada keho toimimaan mahdollisimman hyvin yksilöllisesti, kuten aikuisiltakin. Kehon taas toimiessa joustavammin, hermoviestinnän rauhoittuessa ja kipureaktion vähetessä monet ikävät oireilut alkavat helpottua pienellä. Hoidot ovat lapsille paljon kevyempiä ja lyhyempiä kuin aikuisilla, joilla kehon kulutusta on takana enemmän.

Vauvat/lapset ottavat hoitoa vastaan hyvin helposti ja nopeasti. He myös väsyvät nopeasti hoitoon, siksi ajat ovat lyhyempiä. Käynnille
kannattaakin varustaa maitoa/juomista tai varautua imettämään heti hoidon jälkeen, vaikka lapsi olisikin syönyt vastottain. Vauvojen
kanssa kannattaa varautua siihen, että hoito saatetaan joutua tekemään äidin/isän sylistä, niin vältytään turhalta itkulta ja saadaan
mielyttävä kokemus pienelle. Imetyksen aikana on hyvä tehdä hoitoa ja silloin vauva on hyvin vastaanottavainen hoidolle. Hoidossa edetään aina lapsen ehdoilla, joten välissä joutuu tauottamaan, leikkimään, syöttämään tai vaihtamaan vaippaa. Hoidon jälkeen vauvat ja lapset ovat yleensä väsyneempiä.

On hyvä muistaa, ettei osteopaattinenkaan käsittely poista kehon ongelmia välittömästi, vaan sillä saadaan autettua kehon luonnollinen
korjausmekanismi tekemään työtä ja voidaan edesauttaa paranemista. Useasti parempi olo alkaa tulla 2-4 päivän päästä hoidosta. Sitä ennen vauva/lapsi voi olla jopa tavallista ärtyisämpi.